Ruokasektorin arvonlisä voi kasvaa merkittävästi, jos asiat tehdään oikein

Jaa X LinkedIn Facebook

Julkaisemme verkkosivuillamme kirjoituksia Visio 2040 – Kun asiat Suomessa tehtiin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti -esseekokoelmasta. Solar Foodsin Pasi Vainikka visioi, että ruokateknolgian arvo kasvaa tulevaisuudessa.

Vuoteen 2040 mennessä energiajärjestelmä on saanut omalta osaltaan vihreän siirtymän juuri ja juuri tehdyksi, hiilidioksidi päästöt ovat laskussa erityisesti Kiinassa. Ruoantuotanto ja ekosysteemien luonnon tilan palauttaminen on tullut 2030-luvulla maailman ympäristöpolitiikan keskiöön fossiilisten polttoaineiden ja kasvihuonekaasupäästöjen asemesta. 

Suomesta tuli 2020-luvulla kokoonsa nähden solumaatalouden suurvalta. Vuosikymmenen lopulla koko toimiala kärsi maailmalaajuisesti solumaatalouden teollistumisen hidastumisesta, mutta Suomessa teollistaminen onnistui muutamien kärkihankkeiden kautta, joka mahdollisti uuden teollisen klusterin ytimen syntymisen. Suomella kävi myös onni, sillä se kulki jonkin aikaa teollistamisen vastavirtaan, joka mahdollisti kilpailuetujen saavuttamisen. Suomessa ja USAssa suomalaisten foodtech -yritysten tekemät, suhteellisesti ja absoluuttisesti ottaen suuret, investoinnit osoittautuivat yhdeksi menestystekijäksi. Toinen oli se, että olemassa oleva globaali elintarviketeollisuus ei lähtenyt yritystotojen tielle, toisin kuten ohjelmistoalalla, eikä Suomen klusterin kehittymistä haitannut Suomen teollistavan yksityisen pääoman täydellinen puuttuminen eikä orastavat veturiyritykset tulleet ostetuiksi. Johtava klusteri sai myös houkuteltua Suomeen osaavaa työvoimaa, joka huippu osaamisen lisäksi tarjosi sopivan, kohdennetun kriittisen massan syntymisen. 

Keskeiseksi kilpailueduksi muodostui myös Suomen yhteiskunnan hierarkian ja historiallisten perinteiden puute. Maataloustuotteiden viennin arvo oli Suomessa lähes kaikkiin verrokkimaiden verrattuna alhaisin, eikä hävittävää ollut. Hierarkian puute mahdollisti poikkitieteelliset TKI- ohjelmat, joihin sitouduttiin ministeriötasolla. OKM, MMM ja TEM toimialojen yhteistyö johti Business Finlandin perustamaan uudelleen toimialakohtaisia ohjelmia joka toi tutkimuksen, kehityksen, skaalauksen ja liiketoiminnan kehittäjät yhteen. Tämä koneisto rasvattiin yhdistämällä Business Finlandin Venture Capital, TESI, Ilmastorahasto ja Solidium, joka pystyi tukemaan syntyneitä yrityksiä kaikissa vaiheissa, eikä yritykset tulleet myydyksi ulkomaiseen omistukseen liian aikaisin.

Suhteellisesti suurten investointipanostusten lisäksi Luonnonvarakeskus julkaisi vuonna 2024 elintarvikeviennin Toivo-skenaarion jossa ensimmäisenä maana maailmassa solumaataloudella todettiin voivan olla merkittävä rooli: se voisi vastata kolmanneksesta koko Suomen elintarvike viennin kasvusta. Siis toimiala, jota raporttia laadittaessa ei käytännössä ollut, ja jonka kieltämiseksi EUssa oli lakialoitteita. Tämä ei kai voisi tapahtua muualla kuin Suomessa. Tuskin Italiassa tai Ranskassa. Suomessa kuljettiin siis globaalia latua. Kun foodtechin teollistamisen aalto lähti käyntiin koko EUn tasoisella pakottavan lainsäädännön voimin (”kestävästi tuotetun ruoan jakeluvelvoite”) vuonna 2035, Suomeen edellisellä vuosikymmenellä syntynyt teollinen biologianklusteri oli jo valmiiksi paalupaikalla ja globaali peluri. 

Toimialalla tapahtuneiden kasvuyritysten oikea-aikainen listautuminen mahdollisti johtavan roolin ”foodtechklusterien” välisen kampailuun ja toimialan konsolidaation lähdettyä käyntiin, myöskin 2035 aikoihin. Solumaatalous oli uudenlaista teknologiaa, ”elintarviketeollisuuden kvanttitietokone”, jossa toistui samanlainen kehitys kun lääkevalmistuksessa, internet-liiketoiminnassa ja tekoälyssä joissa lopputulemana oli vain kourallinen keskeisiä toimijoita joiden hallussa koko globaali markkina käytännössä oli. Aikainen liikkeellelähtö, nivelkohdissa tapahtuneet kilpailijoihin nähden päinvastaiset valinnat, ja skaalaus- vaiheessa mukana pysyminen johti uuden teollisen klusterin syntymiseen Suomessa.

Pasi Vainikka, Solar Foods