Suomen startup-yhteisön poliittiset tavoitteet
Yhteisön hallitusohjelmatavoitteet ovat saaneet alkunsa suoraan jäsenistöstämme. Olemme kuunnelleet ja kyselleet suomalaisia eri vaiheiden startup-yrittäjiä siitä, mitä voisimme tehdä Suomessa entistä paremmin tukeaksemme startup-yritysten kasvua.
Seuraavien 20 vuoden aikana tullaan rakentamaan tuhansia ja taas tuhansia merkittäviä startup-yrityksiä, jotka ratkovat globaaleja ongelmia. Suomesta kannattaa tehdä näiden yritysten perustusmaa ja koti. Näin maailmassa kohta syntyvästä arvosta suuri osa päätyy Suomeen ja suomalaisten hyväksi talouskasvun välityksellä. Se on ainoa tapa varmistaa samalla hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuus.
Mitä startupit tarvitsevat kasvaakseen Suomessa
Startupit tarvitsevat kolmea asiaa kasvaakseen Suomessa ja maailmalle. Ne tarvitsevat pääomaa, jotta lupaavat yritykset voivat kehittyä ja kansainvälistyä. Ne tarvitsevat tekijöitä, jotta osaaminen ei muodostu kasvun esteeksi. Lisäksi ne tarvitsevat kovaa osaamista, joka syntyy tutkimuksesta, tuotekehityksestä ja uusien teknologioiden kaupallistamisesta.
1. Lisää pääomaa Suomeen
Suomen pitää saada enemmän kotimaista ja pitkäjänteistä pääomaa ohjautumaan uusiin kasvuyrityksiin. Tämä tarkoittaa verokannustinta sijoitusten lisäämiseksi innovatiivisiin kasvuyrityksiin sekä sitä, että yleishyödylliset yhteisöt voivat sijoittaa pääomasijoitusrahastoihin samoin veroehdoin kuin suoraan startupeihin.
Uudenlainen verokannustin suomalaisten sijoitusten lisäämiseksi innovatiivisiin kasvuyrityksiin
Suomen verotuksen tulee kannustaa kotimaista pääomaa sijoittumaan innovatiivisiin kasvuyrityksiin.
Miksi muutos tarvitaan
Suomessa kotimainen varallisuus ei ohjaudu riittävässä määrin uusiin innovatiivisiin kasvuyrityksiin. Tämä rajoittaa kasvuyritysten rahoituksen saatavuutta ja hidastaa uuden yrityskannan syntymistä.
Yhdysvalloissa käytössä oleva QSBS-järjestelmä, eli Qualified Small Business Stock, on yksi esimerkki mallista, jolla sijoituksia listaamattomiin kasvuyrityksiin on kannustettu verotuksen keinoin. Järjestelmä mahdollistaa tietyissä tapauksissa listaamattomiin yrityksiin tehtyjen sijoitusten myyntivoittojen osittaisen tai kokonaan verovapaan nostamisen.
Empiirisen tutkimuksen mukaan QSBS-järjestelmä lisäsi uusien yritysten syntyä jopa 12 prosentilla niillä toimialoilla, jotka pääsivät järjestelmän piiriin (Chen & Farre-Mensa, 2023).
Mitä tulisi tehdä
Suomeen tulisi luoda verokannustin, joka ohjaa sijoituksista syntyvää varallisuutta uudelleen innovatiivisiin ja skaalautuviin kasvuyrityksiin. Mallin tavoitteena olisi lisätä erityisesti kotimaisen pääoman kiertoa startupeihin.
Pääomasijoitusrahastot, enkelisijoittajat, yksityishenkilöt ja institutionaaliset sijoittajat voisivat saada verokannustimen silloin, kun sijoitusten tuotot sijoitetaan uudelleen uusiin kasvuyrityksiin. Näin kotimainen pääoma jäisi nykyistä paremmin rakentamaan uutta yrityskantaa Suomeen.
Jos vastaavan järjestelmän kustannukset osoittautuisivat lyhyellä aikavälillä suuriksi, valmistelussa voitaisiin tarkastella myös vaihtoehtoisia ratkaisuja, kuten listaamattomien yritysten osinkoverohuojennusjärjestelmän uudistamista.
Yleishyödyllisten yhteisöjen sijoituksia startup-yrityksiin helpotettava
Yleishyödyllisten yhteisöjen, kuten säätiöiden ja yliopistojen, tulee voida sijoittaa pääomasijoitusrahastoihin verotuksellisesti samalla tavalla kuin ne voivat sijoittaa suoraan startupeihin.
Miksi muutos tarvitaan
Suomessa pääomasijoitustoimintaa harjoitetaan pääosin kommandiittiyhtiömuotoisten rahastojen kautta. Tämä on vakiintunut rakenne venture capital -rahastoissa, jotka sijoittavat alkuvaiheen kasvuyrityksiin ja auttavat niitä kasvamaan kansainvälisiksi yrityksiksi.
Nykyinen verokohtelu asettaa yleishyödylliset yhteisöt erikoiseen tilanteeseen. Ne voivat sijoittaa suoraan startupien osakkeisiin ilman, että sijoitustuotto on lähtökohtaisesti veronalaista elinkeinotuloa. Sen sijaan sijoitus kommandiittiyhtiömuotoiseen pääomasijoitusrahastoon voi johtaa siihen, että rahaston kautta saatu tulo katsotaan yleishyödylliselle yhteisölle veronalaiseksi elinkeinotuloksi.
Ero johtuu siitä, että kommandiittiyhtiö on verotuksessa elinkeinoyhtymä. Sen tulos lasketaan rahaston tasolla ja jaetaan verotettavaksi osakkaiden tulona. Koska pääomasijoitusrahaston toiminta katsotaan lähtökohtaisesti elinkeinotoiminnaksi, rahaston tulo-osuus voi tulla verotetuksi elinkeinotulona myös silloin, kun sijoittajana on yleishyödyllinen yhteisö.
Lopputulos on vaikeasti perusteltava. Jos yleishyödyllinen yhteisö sijoittaa suoraan startupiin, tuotto voi olla sille verovapaata sijoitustoiminnan tuloa. Jos sama yhteisö sijoittaa samantyyppisiin yrityksiin pääomasijoitusrahaston kautta, tuotto voi muuttua veronalaiseksi rahaston oikeudellisen muodon vuoksi.
Tämä heikentää pääomasijoitusrahastojen houkuttelevuutta yleishyödyllisille yhteisöille ja vähentää kotimaisen pitkäjänteisen pääoman kanavoitumista startupeihin. Käytännössä suurimmat toimijat voivat usein kiertää ongelmaa erillisillä syöttörahasto- tai voitto-osuuslainarakenteilla. Pienemmille säätiöille ja muille yleishyödyllisille yhteisöille tällaiset rakenteet ovat kuitenkin kalliita, monimutkaisia ja hallinnollisesti raskaita.
Nykytila kohtelee siis eri sijoitusmuotoja eri tavoin, vaikka sijoituksen taloudellinen kohde voi olla sama. Se myös ohjaa yleishyödyllisiä yhteisöjä pois rahastomuotoisesta startup-sijoittamisesta, vaikka rahastot ovat monelle sijoittajalle tehokkain tapa hajauttaa riskiä ja päästä mukaan alkuvaiheen kasvuyrityksiin.
Mitä tulisi tehdä
Kommandiittiyhtiömuotoisiin pääomasijoitusrahastoihin tehtävien sijoitusten verokohtelua tulisi muuttaa niin, että yleishyödyllisen yhteisön rahaston kautta saama tulo olisi verotuksellisesti samassa asemassa kuin vastaava suoraan saatu tulo.
Käytännössä tämä tarkoittaisi mallia, jossa sijoittajaa verotetaan rahastosta saadusta tulosta vain silloin, jos sama tulo olisi ollut veronalaista myös suoraan saatuna. Jos yleishyödyllisen yhteisön suora sijoitus startupiin olisi verovapaata sijoitustoiminnan tuloa, saman tulisi lähtökohtaisesti koskea myös pääomasijoitusrahaston kautta tehtyä sijoitusta.
Muutosta ei kannata rakentaa vain yksittäistä sijoittajaryhmää koskevaksi poikkeukseksi, vaan osana laajempaa kommandiittiyhtiömuotoisten pääomasijoitusrahastojen verokohtelun uudistamista. Valtiovarainministeriön eri sijoitusmuotojen verokohtelua arvioinut työryhmä on jo aiemmin tarkastellut läpivirtausmallin kaltaista ratkaisua. Siinä kotimaisia ja ulkomaisia sijoittajia verotettaisiin rahaston kautta saadusta tulosta sen mukaan, miten tuloa verotettaisiin, jos sijoitus olisi tehty suoraan.
Tällainen muutos poistaisi nykyisen verotuksellisen epäsymmetrian suorien startup-sijoitusten ja pääomasijoitusrahastojen kautta tehtyjen sijoitusten välillä. Samalla se vähentäisi tarvetta kalliille ja monimutkaisille rinnakkaisrakenteille, joita vain suurimmat toimijat pystyvät hyödyntämään.
Uudistus voisi lisätä säätiöiden, yliopistojen ja muiden yleishyödyllisten yhteisöjen mahdollisuuksia sijoittaa suomalaisiin pääomasijoitusrahastoihin. Näin enemmän kotimaista pitkäjänteistä pääomaa voisi kanavoitua startupeihin, jotka tarvitsevat rahoitusta uuden teknologian kehittämiseen, kansainvälistymiseen ja kasvun rakentamiseen Suomessa.
2. Tekijöitä kasvun rakentamiseen
Startupit kilpailevat osaajista kansainvälisesti. Siksi Suomeen muuttavien erityisosaajien maahantulon ja arjen käynnistymisen pitää olla nopeaa ja ennakoitavaa. Samalla työntekijöille pitää olla mahdollista päästä osallisiksi yrityksen arvon kasvusta toimivan optiojärjestelmän kautta.
T&K-verokannustimen käteispalautus tappiollisille alkuvaiheen yrityksille
T&K-verokannustimen tulee toimia myös niille yrityksille, jotka eivät vielä tee voittoa.
Miksi muutos tarvitaan
Suomen nykyinen T&K-verokannustin perustuu vuonna 2023 voimaan tulleeseen lisävähennysjärjestelmään, jossa yritys voi tehdä tutkimus- ja kehittämismenoista todellisia kustannuksia suurempia vähennyksiä verotettavista voitoistaan. Järjestelmä hyödyttää käytännössä lähinnä yrityksiä, joilla on jo verotettavaa voittoa.
Jos yritys ei tee voittoa, verotuesta ei ole välitöntä hyötyä. Periaatteessa tappiollinen yritys voi hyötyä järjestelmästä myöhemmin tappiontasausjärjestelmän kautta. Tällöin yritys voi vähentää aiempien vuosien tappioita tulevista voitoistaan ja siten hyödyntää suurempia vähennyksiä myöhemmin.
Käytännössä tämä ei kuitenkaan usein kannusta alkuvaiheen startupeja lisäämään tutkimus- ja kehittämisinvestointeja. Alkuvaiheen yrityksissä keskeinen rajoite on usein rahoituksen saatavuus juuri silloin, kun T&K-hankkeet toteutetaan. Mahdollisuus tehdä suurempia vähennyksiä mahdollisista tulevista voitoista ei ratkaise tätä ongelmaa.
Lisäksi radikaalien innovaatioiden kohdalla mahdolliset voitot ovat usein pitkällä tulevaisuudessa ja hyvin epävarmoja. Tämän vuoksi verotuki ei välttämättä näyttäydy yrityksille tai sijoittajille riittävänä kannustimena lisätä T&K-panostuksia alkuvaiheessa.
Sekä Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT että Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA ovat lausunnoissaan todenneet, että Suomen nykyinen T&K-verokannustin kohdentuu heikosti alkuvaiheen teknologiayrityksiin, joissa tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarve on usein suurin mutta rahoituksen saatavuus vaikeinta.
Mitä tulisi tehdä
T&K-verokannustimeen tulisi lisätä mahdollisuus käteispalautukseen tappiollisille yrityksille.
Käteispalautuksen tulisi vastata sitä verohyötyä, jonka yritys saisi, jos se olisi voitollinen. Näin kannustin tukisi myös alkuvaiheen yrityksiä ja vahvistaisi tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitusta silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Käteispalautus voidaan tarvittaessa kohdentaa erityisesti alkuvaiheen ja T&K-intensiivisiin yrityksiin, jotta se tukisi ennen kaikkea yrityksiä, joissa teknologisten läpimurtojen ja uusien innovaatioiden potentiaali on suurin.
Tutkimuskirjallisuudessa on havaittu, että T&K-verokannustimet lisäävät yritysten tutkimus- ja kehittämispanostuksia sekä innovointia. Esimerkiksi Iso-Britanniassa pk-yrityksille suunnatun T&K-verokannustimen laajentamisen vaikutuksia tarkastelleessa tutkimuksessa havaittiin, että yhden prosentin lasku T&K-toiminnan kustannuksissa voi lisätä T&K-toimintaa jopa 2,6 prosentilla. Vaikutukset näkyivät myös patenttien määrän kasvuna ja yritysten tuottavuuden paranemisena. Tutkimuksen mukaan pk-yritykset reagoivat verokannustimiin usein suuria yrityksiä voimakkaammin, koska niiden T&K-toiminta on useammin rahoitusrajoitteista (Dechezleprêtre, Einiö, Martin, Nguyen ja Van Reenen, 2016).
Työsuhdeoptioiden verotuksen ajankohdan järkevöittäminen
Työsuhdeoptioiden verotusta ollaan uudistamassa siten, että verotus kohdistuisi jatkossa vasta osakkeiden myyntihetkeen. Uudistus on lausuntokierroksella, ja sen onnistuminen riippuu ratkaisevasti käytännön toteutuksesta.
Miksi muutos tarvitaan
Työsuhdeoptiot ovat startupeille keskeinen tapa houkutella ja sitouttaa työntekijöitä. Ne mahdollistavat sen, että työntekijät voivat hyötyä yrityksen tulevasta menestyksestä. Selkeä ja ennustettava veromalli toisi startup-menestyksen hyödyt nykyistä useammalle suomalaiselle, vahvistaisi kotimaista omistajuutta ja helpottaisi huippuosaajien rekrytointia.
Työsuhdeoptioiden verotuksessa keskeinen kysymys on verotuksen ajoitus. Verotus voidaan käytännössä kohdistaa kahteen eri hetkeen. Ensimmäinen vaihtoehto on se, että verotus tapahtuu silloin, kun optiot muunnetaan osakkeiksi. Toinen vaihtoehto on se, että verotus tapahtuu vasta silloin, kun osakkeet myydään ja työntekijä saa niistä rahaa tililleen.
Suomen nykyisessä veromallissa optioita verotetaan usein jo silloin, kun optiot muunnetaan osakkeiksi. Tällöin työntekijää verotetaan tilanteessa, jossa tulo ei ole vielä realisoitunut. Käytännössä verotetaan siis realisoitumatonta tuloa ilman varmuutta siitä, että vastaava tuotto lopulta toteutuu.
Lisäksi startupien osakkeiden arvon määrittäminen merkintähetkellä on usein epävarmaa, koska yrityksillä ei tyypillisesti ole jatkuvaa markkinaehtoista arvonmääritystä. Tämä lisää työntekijälle sekä taloudellista riskiä että epävarmuutta ennen kuin hän on saanut euroakaan todellista tuloa.
Ongelma korostuu tilanteissa, joissa osakkeen arvo laskee sen jälkeen, kun työntekijä on merkinnyt optiot osakkeiksi. Tällöin työntekijälle voi syntyä veroriski suhteessa arvoon, joka ei myöhemmin toteudu myyntihetkellä. Veromallin tulisi tunnistaa myös nämä tilanteet, jotta optiojärjestelmä ei johda kohtuuttomaan lopputulokseen silloin, kun startupin arvo kehittyy odotettua heikommin.
Mitä tulisi tehdä
Työsuhdeoptioiden verotus tulee toteuttaa siten, että verotus kohdistuu vasta siihen hetkeen, kun osakkeet myydään ja työntekijä saa tuoton tililleen. Tällöin verotus kohdistuisi todelliseen, realisoituneeseen tuloon. Tämä on sekä oikeudenmukaisempi että taloudellisesti tehokkaampi verotushetki.
Lausuntokierroksella olevassa uudistuksessa on tärkeää varmistaa, että malli on käytännössä selkeä sekä työntekijälle että yritykselle. Verotus ei saa muuttua hallinnollisesti raskaaksi järjestelmäksi, jossa työntekijän tai yrityksen pitää ilmoittaa optioista vuosittain ilman, että verotettava tulo on realisoitunut.
Ilmoitusvelvollisuus tulisi rajata niihin hetkiin, joissa verotuksen kannalta tapahtuu olennainen muutos. Työntekijän tulisi ilmoittaa tiedot verottajalle silloin, kun hän merkitsee optiot osakkeiksi, ja silloin, kun hän myy näistä optioista peräisin olevat osakkeet. Vuosittainen ilmoitusvelvollisuus siitä, onko osakkeita myyty, loisi suuren hallinnollisen taakan sekä työntekijöille että yrityksille ja lisäisi inhimillisten virheiden riskiä.
Lainsäädäntöön tulisi lisäksi sisällyttää kohdennettu korjaus tilanteisiin, joissa optioista merkittyjen osakkeiden arvo laskee merkinnän jälkeen. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi sallia poikkeuksellisesti pääomatulojen alle jääneiden tappioiden vähentäminen ansiotuloverotuksen alle jääneistä voitoista silloin, kun kyse on saman osakekannan osakkeista, jotka ovat peräisin merkityistä optioista. Näin korjaus olisi selkeästi rajattu ja kohdistuisi juuri niihin tilanteisiin, joissa veroriski muuten muodostuisi kohtuuttomaksi.
Hallitus on kehysriihessä linjannut optioverotuksen uudistamisesta. Uudistuksen onnistuminen riippuu kuitenkin sen yksityiskohdista. On keskeistä, että verotus kohdistuu aidosti vasta realisoituneeseen tuottoon, malli on selkeä ja ennustettava sekä työntekijälle että yritykselle ja että sääntely toimii käytännössä myös kansainvälisissä konsernirakenteissa. Samalla kokonaisuuden tulee olla kilpailukykyinen suhteessa muihin maihin.
Kannustavasti toteutettu optiomalli lisäisi optioiden käyttöä, helpottaisi yritysten mahdollisuuksia rekrytoida ja sitouttaa osaajia. Samalla se vahvistaisi kotimaista omistajuutta ja parantaisi suomalaisen kasvuyrityskentän kansainvälistä kilpailukykyä.
3. Vahvaa osaamista ja tutkimuksesta kasvua
Suomen vahvuus on korkeatasoinen osaaminen ja tutkimus. Jotta siitä syntyy enemmän kasvua, T&K-verokannustimen pitää toimia myös tappiollisille alkuvaiheen yrityksille. Lisäksi yliopistojen rahoitusmallin pitää kannustaa siihen, että tutkimuksesta syntyy nykyistä enemmän uusia yrityksiä.
Kahden viikon palvelulupaus Suomeen muuttaville
Huippuosaajan on voitava aloittaa työ ja rakentaa arki Suomessa kahdessa viikossa.
Miksi muutos tarvitaan
Startupit kilpailevat samoista osaajista kuin muut kansainväliset kasvukeskukset. Nykyisin maahantuloon liittyvät keskeiset palvelut, kuten työlupa, henkilötunnus, tunnistautuminen, pankkitilin avaaminen, kotikuntarekisteröinti sekä lasten koulupaikka tai päivähoito, muodostavat usein hitaan ja pirstaleisen prosessin.
Hidas ja epävarma maahantulo heikentää Suomen kilpailukykyä kansainvälisessä osaajakilpailussa. Se voi vaikuttaa suoraan siihen, valitseeko osaaja Suomen vai jonkin toisen maan.
Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa ja kansainvälisiä osaajia, jotta yritysten kasvun edellytykset vahvistuvat ja tutkimus- ja kehittämistoiminta voi laajentua. Tutkimus- ja kehittämisinvestoinneista yli puolet kohdistuu henkilöstöön, ja Suomen T&K-tavoitteet edellyttävät kymmeniä tuhansia uusia osaajia vuoteen 2030 mennessä.
Mitä tulisi tehdä
Suomeen tulee ottaa käyttöön kahden viikon palvelulupaus ulkomaisille erityisosaajille ja heidän perheilleen. Palvelulupauksen toteutumista tulee mitata systemaattisesti siitä hetkestä lähtien, kun hakija jättää hakemuksensa järjestelmään.
Palvelulupauksen tulee kattaa koko maahantulon kannalta keskeinen palveluketju. Kahden viikon sisällä osaajan tulee voida hoitaa kaikki keskeiset käytännön asiat, jotka mahdollistavat työn aloittamisen ja arjen käynnistymisen Suomessa. Tähän kuuluvat tunnistautuminen suomalaisiin viranomais- ja pankkipalveluihin, työluvan käsittely, henkilötunnuksen saaminen, pankkitilin avaaminen, kotikuntarekisteröinti sekä lasten koulupaikka tai päivähoito.
Ulkomaisten osaajien tunnistautumisprosessia tulee sujuvoittaa ja digitaalisen henkilöllisyyden ratkaisuja edistää. Palvelujen tulee muodostaa sujuva kokonaisuus, jossa asiointi on mahdollisimman pitkälle digitaalista ja keskitetty yhteen palveluportaaliin.
Englanninkielisen opetuksen tarjontaa tulee vahvistaa ja koulupaikan hakemista sujuvoittaa ulkomailta tulevien osaajien perheille. Koulupaikka tulee voida järjestää joustavasti myös kesken lukuvuoden.
Nopea ja ennakoitava maahantuloprosessi parantaisi Suomen houkuttelevuutta investointien, yritysten kasvun ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan sijaintipaikkana.
Yliopistojen rahoitus uudistettava tukemaan tutkimuksen kaupallistamista
Yliopistojen rahoitusmallin tulee kannustaa nykyistä vahvemmin siihen, että korkeatasoisesta tutkimuksesta syntyy uusia yrityksiä, työpaikkoja ja kasvua Suomeen.
Miksi muutos tarvitaan
Suomalaisissa korkeakouluissa tehdään miljardien eurojen edestä korkeatasoista tutkimusta, mutta tutkimustulosten kaupallistaminen jää liian usein vajaaksi. Korkeakoulut ja yliopistolliset sairaalat investoivat tutkimus- ja kehitystoimintaan yli 1,7 miljardia euroa vuonna 2021. Yliopistojen osuus tästä oli noin 81 prosenttia.
Yhteiskunnan kannalta ratkaisevaa on, saadaanko tästä tutkimuksesta syntymään uusia ratkaisuja, yrityksiä ja korkean tuottavuuden työpaikkoja. Yliopistolaissa ja ammattikorkeakoululaissa todetaan, että korkeakoulujen tehtävänä on edistää tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Pöytälaatikkoon jäävä tutkimustulos ei kuitenkaan lisää hyvinvointia, vahvista tuottavuutta tai synnytä uutta liiketoimintaa.
Korkeakoulujen rahoitusmallilla on suuri merkitys siihen, mitä yliopistot käytännössä painottavat. Nykyinen malli ohjaa vahvasti tutkintojen suorittamiseen, akateemisiin julkaisuihin ja kilpaillun tutkimusrahoituksen hankkimiseen. Nämä ovat tärkeitä tavoitteita, mutta niiden rinnalle tarvitaan selkeä kannustin tutkimustulosten kaupallistamiseen.
Kannustimilla on merkitystä toiminnan kannalta. Yliopistot tekevät sitä, mistä niitä mitataan ja rahoitetaan. Jos yliopistoja mitataan ensisijaisesti valmistuneiden opiskelijoiden ja tieteellisten julkaisujen määrällä, ne optimoivat toimintaansa näiden tavoitteiden mukaan. Jos rahoitusmallissa huomioitaisiin myös tutkimuslähtöiset teknologiaspin-offit, korkeakouluilla olisi nykyistä vahvempi kannustin auttaa tutkijoita viemään tutkimustuloksia markkinoille.
Tutkimuslähtöisillä spin-off-yrityksillä tarkoitetaan uusia kasvuyrityksiä, jotka syntyvät korkeakouluissa tai tutkimuslaitoksissa tehdyn tutkimuksen pohjalta. Suomessa tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi Spinnova, Solar Foods ja Iceye. Kansainvälisesti yliopistolähtöiset yritykset ovat synnyttäneet merkittävää taloudellista ja yhteiskunnallista arvoa. Tunnettuja esimerkkejä ova tmm. Google ja Genentech.
Tutkimuslähtöiset yritykset ovat Suomelle erityisen tärkeitä, koska ne voivat perustua sellaiseen pitkäjänteiseen tutkimukseen, jota yksittäisellä yrityksellä ei olisi kannustimia tai resursseja tehdä yksin. Onnistuessaan niiden vaikutukset ulottuvat vientituloja laajemmalle. Ne voivat parantaa terveyttä ja hyvinvointia, vauhdittaa puhtaampien teknologioiden käyttöönottoa ja vahvistaa Suomen teknologista osaamista.
Myös kaupallistamiskäytännöillä on suuri merkitys. Useita tutkimustuloksia jää hyödyntämättä, jos teknologian siirtoprosessit ovat hitaita, epäselviä tai hinnoittelultaan sellaisia, että uusi yritys ei saa riskipääomarahoitusta. Nuorelle teknologiayritykselle myös kohtuuhintaiset toimisto- ja tutkimustilat sekä pääsy tutkimusinfrastruktuuriin voivat olla ratkaisevia.
VTT:n mukaan sen spin-off-yhtiöt keräsivät vuosina 2013–2022 yhteensä 8,2 prosenttia kaikesta suomalaisille kasvuyhtiöille kanavoituneesta venture capital -rahoituksesta. Tämä kertoo siitä, että tutkimuslähtöisillä yrityksillä voi olla suuri merkitys koko kasvuyrityskentälle. Olisi tärkeää tarkastella vastaavaa kokonaiskuvaa myös kaikkien yliopistojen ja tutkimuslaitosten osalta.
Mitä tulisi tehdä
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliin tulisi lisätä tutkimustulosten kaupallistamista koskeva kannustin. Yksi konkreettinen tapa olisi ottaa rahoitusmalliin uusi mittari, joka huomioi korkeakouluista syntyvät tutkimuslähtöiset teknologiaspin-offit.
Mittarin tulee olla laadullisesti järkevä, jotta se ei kannusta pelkkään yritysten lukumäärän kasvattamiseen. Sen tulisi huomioida esimerkiksi se, syntyykö tutkimustuloksesta aidosti rahoituskelpoinen yritys, saako yritys ulkopuolista riskipääomaa, hyödyntääkö se korkeakoulussa syntynyttä teknologiaa ja onko sillä edellytykset kansainväliseen kasvuun.
Korkeakoulujen teknologian siirtoprosesseja tulisi samalla yhtenäistää. Tutkijoiden, perustajatiimien ja sijoittajien pitää pystyä ennakoimaan, millä ehdoilla tutkimustuloksia voidaan siirtää uuteen yritykseen. Selkeät, kohtuulliset ja kansainvälisesti kilpailukykyiset ehdot parantaisivat spin-off-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta ja kasvaa Suomessa.
Korkeakoulujen tulisi tarjota tutkimuslähtöisille yrityksille paremmat edellytykset alkuvaiheen kehittämiseen. Kohtuuhintaiset toimisto- ja tutkimustilat, pääsy tutkimusinfrastruktuuriin sekä osaava kaupallistamistuki voivat olla ratkaisevia siinä vaiheessa, kun tutkimustulos muuttuu yritykseksi.
Tutkijoiden kannustimia tulee vahvistaa niin, että tutkimustulosten kaupallistaminen tukee akateemista uraa eikä näyttäydy siitä irrallisena ylimääräisenä työnä. Jos kaupallistaminen huomioidaan yliopistojen rahoituksessa ja tutkijoiden urapoluilla, tutkimuksesta syntyy todennäköisemmin myös uusia yrityksiä.
Suomella on mahdollisuus rakentaa maailmanluokan tutkimuksen ympärille maailmanluokan teknologiayrityksiä. Se edellyttää, että korkeakoulujen rahoitus ja käytännöt ohjaavat tutkimustuloksia nykyistä systemaattisemmin kohti yhteiskunnallista vaikuttavuutta, kaupallistamista ja kasvua.
Suomella on hyvät asemat startup- ja kasvuyrityskentän ekosysteeminä – mutta tässä globaalissa kilpailussa ei “hyvä” riitä. Meidän pitää olla maailman paras, koska tässä pelissä paras vie parhaat osaajat.
