Teknologiakentän osaajapulasta on kirjoitettu paljon ja etenkin elinkeinoelämän sisällä vallitsee yhteisymmärrys alan keskeisimmistä haasteista, sekä niiden ratkaisemisen kiireellisyydestä. Julkinen keskustelu on kuitenkin pitkään pyörinyt lukumäärien ympärillä – kuinka monta koodaria tai designeria Suomeen tarvitaan tulevien vuosien aikana. Viime aikoina keskusteluun on onneksi noussut myös uudenlaisen osaamisen merkitys – ja peliala on yksi esimerkki alasta, jolla on huutava pula myös alan ulkopuolisille osaajille.
Olisiko aika päivittää osaajaprofiili?
Pelialalla, kuten muillakin intohimoaloilla, vallitsi pitkään vahva harrastuneisuus: pelien tekijät olivat usein myös vannoutuneita pelaajia, jotka rakensivat pelejä joita he halusivat myös itse pelata. Tänä päivänä pelien tekijät näkevät tuotteensa selkeämmin osana maailmanlaajuista viihdeteollisuutta ja on arkipäivää, että Suomesta käsin rakennetaan ja pyöritetään pelejä kansainvälisille miljoonayleisöille.
Markkinan kehityksen myötä tarve uudenlaiselle osaamiselle on korostunut. Tarvitsemme esimerkiksi osaajia, joilla on kokemusta kansainvälisten brändien rakentamisesta, niiden markkinoinnista, sekä brändien ympärille muodostuvien yhteisöjen kasvattamisesta. Ja koska vain kourallisella suomalaisia on aiempaa kokemusta vastaavan mittakaavan palveluliiketoiminnasta, tätä osaamista on haettava enenevissä määrin myös ulkomailta.
Kohtaavatko pelien tekijät ja pelaajat?
Myös pelien yleisö on muuttunut perustavanlaatuisesti viimeisen 30 vuoden aikana ja on paljon monimuotoisempi kuin 90-luvulla. Pelaajat ovat nykyään vanhempia ja edustavat monia eri kansallisuuksia, taustoja, ja sukupuolia. Tänä päivänä esimerkiksi 48 prosenttia mobiilipelaajista ja liki puolet PlayStationin omistajista on naisia – pelintekijöiden osalta muutos on ollut hitaampaa ja esimerkiksi Suomen pelialan osaajista vain reilu viidesosa on naisia.
Tarvitsemme erilaisia ajattelijoita vastaamaan muuttuneen yleisön tarpeisiin, sekä kirittämään alalla olevaa osaamista. Tämä tarkoittaa nykyistä laajempaa joukkoa erilaisia ihmisiä, erilaisilla vahvuuksilla – ihmisiä eri sukupuolista ja sukupolvista, kulttuureista ja kansallisuuksista vahvistamaan koko alan kilpailukykyä.
Miten teidän yrityksenne kantaa kortensa kekoon?
On helppo puhua uuden osaamisen tarpeesta, mutta miten uusia osaajia alalle ja aidosti osaksi yritysten toimintaa? Uskon, että monella yrityksellä on mahdollisuuksia kehittää valmiuksiaan vastaanottaa kokeneita osaajia, joille peliala on ehkä vieras, mutta joilla on arvokasta osaamista esimerkiksi brändin rakentamisesta, markkinoinnista, tarinankerronnasta tai yhteisönhallinnasta. Vähintään yhtä tärkeää on luoda alasta kiinnostuneille nuorille polkuja, jotka eivät vaadi vuosien työkokemusta. Eikä työ tietenkään lopu uusien osaajien houkutteluun: ratkaisevaa tulee olemaan yritysten kyky kehittää kulttuuri, jossa niin alan veteraanit kuin uuden osaajat voivat kasvaa.
Näihin toimiin me keskitymme Metacorella nyt:
- Panostamme osaajista huolehtimiseen sillä tiedämme, että myös intohimotyö voi uuvuttaa. Olemme palkanneet työpsykologin, jolle kuka tahansa voi matalalla kynnyksellä jutella. Tiedämme, että ei vain määrä, vaan myös työn epämäärä kuormittaa, ja siksi panostamme tänä keväänä erityisesti roolien ja vastuualueiden selkeyttämiseen.
- Julkaisemme loppukeväästä harjoitteluohjelman, jonka kautta tarjoamme uusille osaajille mahdollisuuden tutustua alaan ja kerryttää arvokasta kokemusta pelialalta, sekä parantaa mahdollisuuksia työllistyä alan huippuyrityksiin.
- Kun rekrytoimme kansainvälisiä osaajia, investoimme aikaa paikallisen pelialan ja kulttuurin ymmärtämiseen. Haluamme aidosti ymmärtää, miksi nämä osaajat haluavat juuri Suomeen töihin, jotta voimme paremmin tukea heitä tänne sopeutumisessa.
Nämä lupaan itse tehdä:
- Laajennan rekrytointimme kerrannaisvaikutusta alan sisällä. Esittelen jokaista onnistunutta rekrytointia kohti yhden lupaavan hakijan toiselle pelialan yritykselle, mikäli se sopii hakijalle.
- Osana keväällä alkavaa harjoitteluohjelmaa, etsin Metacoren sisältä sopivan mentorin jokaiselle palkatulle harjoittelijalle. Pidän henkilökohtaisesti huolen siitä, että mentoritapaamiset pääsevät alkuun ja suhde jatkuun vähintään puoli vuotta.