Seisoimme eräänä syksyisenä iltana kollegani Emilia Tuovilan kanssa Kumpulan yliopistokampuksen edessä valtavat Ikean kassit olalla. Kassit olivat täynnä tavaraa: pipettejä, lusikoita, kuppeja, kauhoja, ruokasoodaa, etikkaa ja ilmastointiteipillä rakennettuja robotteja. Tavallinen tiedekerhon ohjaajan tavarapaletti siis.
Tällöin sanoin ensimmäisen kerran, että olisin tosi onnellinen, jos saisin tehdä tätä täysipäiväiseksi ammatikseni. En kuitenkaan ymmärtänyt laisinkaan, mitä oli tulossa.
Kuuden vuoden päästä solmimme sopimuksen yhdysvaltalaisen tiedekasvatuksen pioneerin, Accelerate Learningin, kanssa. Olimme historiallisesti ensimmäinen suomalainen opetusalan yritys, joka myytiin rapakon toiselle puolelle. Voitte uskoa, että tie luokanopettajaopiskelijasta exitin tehneeksi Startup-yrittäjäksi ei ole ollut suoraviivainen tai helppo. Sen voin kuitenkin sanoa, että se on ollut täynnä käsittämättömän hauskoja kommelluksia, valtavia onnistumisia, epätoivon hetkiä ja selviämistä.
Mutta miten yritysmaailman logiikka ja hyvän tekeminen yhdistetään varhaiskasvatuksen hyödyksi?
Palataan taas ajassa taaksepäin. Me aloitimme toiminnan silkasta intohimosta oppimista kohtaan. Olin nähnyt, kuinka mullistava kokemus pienelle lapselle on ympäristö, jossa tiedettä lähestytään hänen ehdoillaan: ihmetellen, tarinoiden, avoimesti tutkien ja nauraen. Halusimme, että mahdollisimman moni pikkuinen pääsisi toteuttamaan tutkijuuttaan – siis sitä taitoa, joka on ihan kaikissa lapsissa luonnostaan – ilman luonnontieteisiin liitettyä ankeaa kuvastoa vanhoista valkotakkisista miehistä, jotka aina tietävät kaiken. Uskoimme, että tämä kuvasto työntää monta nuorta ihmistä pois tutkimisen maailmasta.
Emme ihan vielä osanneet sanallistaa silloin, että olimmekin loppuviimein enemmän leikin asialla. Emme ihan vielä hahmottaneet, että olimme kaiken oppimisen perustaitojen edistäjiä. Ja kun nyt katsomme taaksepäin, on oivallus hyvin yksinkertainen: kaikki oppiminen vaatii kykyä havainnoida ympäristöään, kommunikoida kokemuksiaan ja yhdistellä tietoa. Jos tämä prosessi voidaan toteuttaa niin, että siinä koetaan tarpeeksi positiivisia kokemuksia ja sopivissa määrin sinnikkyyttä ja onnistumisia, ollaan todella upean oppimiskokemuksen äärellä.
Lähdimme yrittäjiksi siis siitä todella stereotyyppisestä ajatuksesta, että haluamme parantaa maailmaa. Tämä ei ole missään vaiheessa muuttunut, vaikka se niin kliseistä onkin.
Koska olemme opettajia, halusimme varmistaa, että kehittämämme malli voisi olla kaikkien lasten ulottuvilla ja että innovaatiomme saa myös julkisen, kaikille helposti saavutettavan muodon. Aloitimme yritystoiminnan samaan aikaan, kun Pikku Kakkosen ”Tiedonjyvä” -ohjelma oli tulossa ulos. Se oli käsittämättömän hämmentävä kokemus, kun katselimme ensimmäistä Tiedonjyvän jaksoa telkkarista yhdessä ystäväporukan kanssa. Suoraan sanottuna en tunnistanut tuota Pikku Kakkosen tätiä itsekseni, mutta olin pohjattoman ylpeä ja iloinen kauniista kokemuksesta, jonka olin saanut kokea Tohlopin huikean työryhmän kanssa.
Kun Pikku Kakkosen huumasta laskeuduttiin, alkoi aikamoinen puurtaminen. Pyörimme ympäri Suomea ja maailmaa kertomassa tiedekasvatuksen tärkeydestä, perustimme (jo kuopatun) Kide Science -oppimiskeskuksen Malesiaan, pitchasimme julkisesti ensimmäisen kerran ja nostimme rahoituskierroksen. Vaikka tämä kaikki kuulostaa tosi glamourilta, oikeasti lajittelin usein pitkän työpäivän päätteeksi erinäisiä nippejä, nappeja ja kuppeja laatikoihin seuraavaa testituokiota varten. Usein myös revin hiuksia päästäni ensimmäistä kertaa vetämäni digituoteprojektin parissa. Aina asiat eivät menneet ihan niinkuin piti ja välillä tuntui, että ne menivät pääosin erehdyksen kautta maaliin.
Yksi upea puoli yrityksessämme oli ja on yhä: opettajataustaiset ihmiset ovat todella hyviä myös kehittämään asioita ja tukemaan oppimista. Tämä tapahtui myös meidän firman kohdalla. Me huomasimme, kun asiat eivät menneet kuten piti, ja me muutimme lähestymistapaa. Konkreettinen esimerkki: Kun vedimme ensimmäisiä tiimipalaverejamme, ne kestivät 2.5 tuntia, puhuimme kamalasti, emmekä muistaneet laittaa mitään ylös. Samat asiat pyörivät viikosta toiseen palaverien asialistoilla. Se ärsytti. No, mitä teimme? Muutimme käytäntöjämme, askel kerrallaan! Ja jopas, opimme vuosien varrella fasilitoimaan palaverejamme ja selkeyttämään työtapojamme niin, että enää työtehtävät eivät unohtuneet palaveripullan sisuksiin ja kokoontumiset ovat tätä nykyä juuri sopivalla tavalla sutjakoita ja asian ytimessä. (Okei, joskus lipsumme vanhoihin tapoihimme, mutta sekin on elämää!)
Meidän onnemme oli myös valtavan upeat tukijoukot ja kyky etsiä niitä. Meitä auttoi huiman paljon rahoittajamme Reaktor, joka on kansainvälisesti palkittu it-konsultointiyritys. He sparrasivat meitä tuon tuosta, kun tarvitsimme apua tuotteen kehittämiseen, työtapojen muokkaamiseen, tavoitteiden määrittelemiseen ja firman arvojen selkeyttämiseen. Ja kaikille opettajalukijoille haluan sanoa: monella tavalla bisnesmaailma ei ole niin julma tai rahakeskeinen, kuin itse oletin. Löydän itseni tilanteista, joissa keskustelimme omista tarpeistamme ja toiveistamme, tai siitä, miten asiakkaamme voisivat tehdä tärkeää työtään helpommin. Aina taustalla on ollut aito halu tehdä paremmin ja hyvää.
Kaikista tärkein tuki, jota olemme saaneet, on aina tullut lapsilta ja opettajilta. Nyt, kuuden vuoden yritystaipaleen jälkeen, roolinani asiakastutkijana on toimia enemmän opettajien kanssa, mutta huomaan kaipaavani usein työtä lasten parissa. Muistelen kaiholla niitä hetkiä, kun istuin usein pienten tutkijoiden kanssa eräässä helsinkiläisessä päiväkodissa ja autoimme robotti Hoselia tutkimusten avulla. Lapset auttoivat, ja auttavat yhä, meitä tekemään parempia tuokioita ja koulutusta varhaiskasvatukseen. Robotistamme tuli monille niin rakas, että häntä piti halia ja hänen ohjeitaan kuunneltiin herkeämättä. Ja ne oivallukset: ”Hoseli, suola kelluttaa! Hoseli, jää onkin VETTÄ!” Ja mikä parasta: ”Hoseli, milloin tulet seuraavan kerran?”
Palaan nyt aiemmin esittämääni kysymykseen: miten yritysmaailman logiikka ja hyvän tekeminen yhdistetään varhaiskasvatuksen hyödyksi?
Yritystä ajaa aina sen arvot ja se, toteutetaanko näitä arvoja arkisessa työssä. Meillä on aina ollut tärkeinä arvoina
1. tutkimukseen pohjaaminen 2. pienten lasten tutkimisen ja leikin tukeminen
3. psykologisesti turvallinen työympäristö, jossa tehdään tiimityötä.
Arkisessa työssämme me kokoonnumme tiiminä ratkomaan ongelmia yhdessä, keskustelemme asiakkaiden kanssa viikottain, teemme tieteellistä tutkimusta ja analysoimme asiakastarpeita, jotta onnistuisimme tukemaan paremmin aikuisia ja lapsia varhaiskasvatuksessa. Kun arvot ja toimintatavat ovat todella linjassa, yritysten kautta varhaiskasvatukseen tuotetaan innovaatioita, jotka OIKEASTI helpottavat opettajien elämää ja tuovat laadukasta pedagogiikkaa lapsille.
Yritysmaailman puolella voidaan tehdä paljon asioita, joita opettajat eivät arjen kiireessä voi tehdä. Me voimme keskittää kaiken aikamme varhaiskasvatussuunnitelman konkretisoimiseen, tuokioiden suunnitteluun ja testaamiseen, opettajien ja lasten kuunteluun sekä palvelumme kehittämiseen. Tämän lisäksi meillä on digituotekehityksen ammattilaisia – tuotevastaavia, suunnittelijoita, asiakastutkijoita ja koodareita – tuomassa tuokiot mahdollisimman ymmärrettävässä muodossa opettajien silmien eteen. Vaikka ehkä ideaalimaailmassa opettajat suunnittelisivat kaiken itse vain heidän ryhmänsä lasten tarpeisiin, se ei toteudu lähes koskaan käytännössä. On hyvä, että on erilaisia yrityksiä, jotka voivat myös tehdä laadukasta pedagogista materiaalia varhaiskasvatukseen – koulutetut opettajat voivat näin vapaasti tehdä päätöksen, mikä heidän ryhmälleen ja tavalleen opettaa toimii. Siksi on olemassa meitä: yrityksiä, jotka ovat aidosti varhaiskasvatuksen asialla helpottamassa opettajien työtä.
Nykyään saan jutella työkseni opettajien ja koulun johtajien kanssa eri puolilta maailmaa, ymmärtääkseni heidän tarpeitaan paremmin. Kaiken keskiössä on yhä, ja tulee aina olemaan, tutkimusperustainen ja vaikuttava pedagogiikka, joka auttaa varhaiskasvattajia työssään pienten tutkijoiden kanssa. Tiedän, että olen onnistunut työssäni, jos olen saanut tuoda näitä oivalluksia tuotteeseemme yhdessä kollegoideni kanssa ja kuulemme haastateltavan opettajan hihkaisevan ilosta – tai näemme pienten tutkijoiden yhä uudelleen rakastuvan robotti Hoselin tuokioihin.
Aino Kuronen, opettaja
Co-founder & Head of User Insight at Kide Science powered by Accelerate Learning
Muut perustajat: Jenni Vartiainen & Sari Hurme-Mehtälä
Kide Science on perustettu 2017 Suomessa kolmen naisen voimin ja saanut asiakkaita yli 30 maasta. Rahoitusta on kerätty kansainvälisesti 3.5 miljoonaa euroa.